maanantai 13. elokuuta 2012

Tilataiteellinen olotila: Dialogi 3

Saateteksti: Noniin, tässä vähän fanserviceä aloitteleville ajattelijoille. Kokeneemmat varmaan löytävätkin virhepäätelmiä aika helposti, mutta tasostasi huolimatta varmasti, rakas lukija, haluat tuoda oman mielipiteesi esille. Fiktiotahan tämä on, ja dialogissa esiintyvät päättelyvirheet voin aina kuitata sillä, ettei hahmo tiedä kaikkea, mutta olisi silti hauska tietää, mikäli näette tässä jotain aivan selkeitä virheitä. En esimerkiksi tunne viittaamiani aiheita kovin hyvin, joten jos tunnet ne paremmin, auta nälkätaiteilijaa ja kerro se. Älä ujostele!

--

Hän kietoutui Metaforan ympärille ja puristi hellästi.
    - Uskotko, että tällä kaikella on jokin tarkoitus? Että kokemukset, joita koemme, valmistavat meitä aina seuraaviin kokemuksiin, ja että matkamme on jollain tasolla ennalta määrätty - että meidän on määrä olla jossain tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, ja tätä varten meidän on valmistauduttava kokemalla asioita, jotka koemme, ja näkemällä asioita, jotka näemme. Ehkä voimme jopa päätyä samaan paikkaan montaa eri tietä, mutta olemme kuitenkin menossa sinne. Tai ehkä on monia paikkoja, joissa meidän on tarkoitus olla ja tehdä asioita, jotta muut voivat jatkaa matkaansa ja toteuttaa oman tarkoituksensa.
- En usko.
- Miksi et? Entä jos universumi on deterministinen? Kaiken, mikä tapahtuu, jokaisen atomin liikkeen, on määrännyt se, miten aineet ovat lähteneet liikkeelle alkuräjähdyksessä. Mikään ei olisi voinut mennä mitenkään muuten. Kuten jos tekee täysin samoissa olosuhteissa kaksi täysin samanlaista koetta, tulos on täysin samanlainen kummassakin.
- Sillä ei ole merkitystä. Vaikka universumi olisi deterministinen, emme voisi tietää sitä. Emme voisi ennustaa tulevaa, sillä mallintaaksemme tämän universumin täydellisesti, meidän olisi kyettävä mallintamaan siihen myös se simulaatio, jonka sisällä myös olisi simulaatio, ja niin edelleen. Tämä ääretön rekursio olisi voitava mallintaa äärellisessä tilassa.
- Eli meidän näkökulmastamme kaikki on sattumaa, vapaata tahtoa ja valintoja?
- Niin.
- Mutta universumin ulkopuolelta tarkasteltuna tekomme ja menemisemme ovat silti ennustettavissa, mikäli jokaisen atomin sijainti jossain ajan pisteessä voidaan laskea äärellisessä ajassa. Laplacen demoni.
- Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaan esimerkiksi hiukkasen paikkaa ja liikemäärää ei voida tietää samanaikaisesti. Mikäli voimme tietää vain hiukkasen paikan jollain tietyllä hetkellä, emme voi tietää, missä se on seuraavalla hetkellä, kun emme tiedä kuinka lujaa se sinne menee.
- Mutta entä jos ottaa kaksi mittausta?
- Ei se auta. Koko oletus perustuu siihen, että mitä tämän ulkopuolella on, ei vaikuta siihen, mitä tämän sisäpuolella on. Sitähän taas ei täältä sisäpuolelta voi tietää.
- No ei kyllä voi tietää sitäkään, onko siellä joku mittaamassa.
- Ei niin.
- Äh. Koko kysymys on siis turha.
    Hän käänsi kylkeään ja vaihtoi asentoa. Metafora kietoutui Hänen ympärilleen ja puristi tiukasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Go on... I dare you.