Saateteksti: Kysyin ideaa kirjoitukseen ja myös sain. Olin tuhannen päissäni, kuten normaalia on, mutta sainpa jotain valmiiksi. Saamani idea kerrottu lopussa.
--
Katselin liikehdintääsi, joka oli kaikessa viekoittelevassa eleganssissaan ja hienovaraisessa dominanssissaan eroottisuuden tiivistymä. Liikuit kuin Kleopatra kaikkien niiden elämänsä muinaisen Egyptin tarinoiden luomilla fantasioilla ja mielikuvilla täyttävien egyptofilien mielikuvituksissa. Muistutit jokea, joka vain hiljakseen muuttuvista rajoistaan huolimatta on koko ajan liikkeessä, kaartuu oman painonsa alla luoden uusia uria, jopa valuu vesiputouksena painovoiman mahdin tunnustaen, mutta edelleen omilla ehdoillaan keplotellen siihen viekoittelevuutta ja illuusion vallastaan. Minua kyllästytti.
Olin nähnyt liikkeesi aiemmin, kun tanssimme, ja vaikka varioit tyyliäsi kuten ympäristönsä tiedostava viekoittelija tietää varioida, en enää kestänyt seurata lanteidesi keinuntaa enkä käsiesi luomia syviä kaarteita ja hekumallisia mielikuvia. Ne saivat pääni särkemään ja jokaisen jäseneni kolottamaan. Tunsin ne kaikki jo, kuin olisin tuntenut omat liikkeeni, kuin omat käteni olisivat olleet luomassa ne harhat, jotka sinä ympäristöösi projektoit. Nousin tuoliltani ja kävelin ulos suunnaten askeleni hänen luokseen, koko matkan tuntien kasvavan jomotuksen päälaellani.
Kun saavuin, soitin summeria, ja vaikka kello lähenteli kahta aamuyöllä, oli hän virkeänä vastaanottamassa minua. Kasvoiltani hän kykeni miltei katsomatta lukemaan, mitä halusin, ja hän päästi minut sisään. Luulen, että hän oli jo tottunut rutiineihini, tai sitten hän vain tarvitsi minua, ihan kuten minä tarvitsin häntä. Vain harvoja sanoja vaihtaen siirryimme rappukäytävästä hänen eteiseensä ja sieltä hänen olohuoneeseensa.
Hän istui sohvalle antaen aamutakkinsa liepeiden valua auki ja koskettaa lattiaa. Siitä välittämättä heitin oman päällystakkini nojatuoliin, hengähdin syvään ja aloitin tanssisi. Seuraillessani tekemiäni liikkeitä, jotka olit mieleeni tietämättäsi sinetöinyt, tunsin raastavan kyllästymisen ja sen aiheuttaman suunnattoman paineen vihdoin alkavan haihtua. Keinuttaessani lantiotani ja mekaanisesti käsilläni liikkeitäsi kopioidessani hän nousi sohvalta ja liittyi tanssiin. Viimeisimmätkin tuskaisuuden rippeet valuivat minusta pois, kun hänen kehonsa synkronoitui omani liikehdintään, jonka olin sinun kehossasi vain tuntia aikaisemmin nähnyt. Kuin valiumia suoneeni saaneena notkahtelin hänen edessään, hänen sylissään, hänen läsnäolossaan antaen sen turruttaa ja tehdä mieleni raukeaksi. Rauhan vallatessa minut unohdin sinut.
***
"mites ois tarina tyypistä, joka omaksuu toisten kyvyt vain kerran
heidän toimiaan vilkaisten, mutta joka joutuu antamaan nämä kyvyt
jollekin kolmannelle osapuolelle määräaikaan mennessä, ettei pää hajoa?"
