Minä olen (Kotiteollisuus)

Saateteksti: Ei mulla oo mitään sanottavaa tähän. Kotiteollisuus omistaa kaikki oikeudet alkuperäiseen biisiin jne.

---

Joku vaihtaa öisin tiedekuntiemme nimiä,
sisään otetaan lapsia, joiden meemejä emme ymmärrä,
kuka hiippailee pois akatemiamme liepeiltä,
HYY:n jonka kupeet huokuvat nyt ikuista kylmyyttä.
Ja sen mies, Otto, seisoo yksin TRU:ssa,
on munkki pudonnut, sima valuu hikisellä poskella.
Eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt,
on sillä kylmä, kylmä kuten apuraha on.

Chorus:
Mutta minä olen ja elän ja hengitän,
yhtä suurta jumalaa, Intelligenziaa
Sen temppeleinä toimivat kapakat, YO-talot,
luennot, laskarit, seminaarin väliajat.

Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä.
Levinneitä perustutkijoita, räkäisiä kurssiassareita.
Joilta kandidaatit ruinaavat yhden nopan kurssejaan,
jotka poistuvat Oodista, ennen kuin kukaan valmistuu.
Anna minulle sopimus, anna lupaus huomisesta,
lupaa etten yksin jää tähän tutkimusryhmään
Tähän päivään, jossa kaikuvat sikariportaan äänet,
jossa fuksikin kulkee kuolleena etsien gradupaikkaansa.

Chorus

Niin kaunis on putkiaivo,
niin raikas on kahvihuoneen jälkeinen tuoksu!

Kuka täällä komentaa? Ketä täällä totellaan?
Kahta suurta jumalaa, Ottoa ja Jarii,
joiden temppeleinä toimivat Meikku ja Metsätalo,
luennot, laskarit, seminaarin värivalot. (2x)

Chorus

"Hyvä, Jari! Anna palaa!"
(Toi oikeesti kuuluu alkuperäseen biisiin!)

Pattern

Saateteksti: Pitkästä aikaa voin sanoa, että tämä runo on nähnyt työtä. Oon pakottanut sitä muotoon niin paljon, että hädin tuskin tunnistan alkuperäisen idean sen alta. Tiedän, että voisin vielä pakottaa lisää - voisin esimerkiksi noudattaa englanninkielisen runouden tavujen painoihin liittyviä sääntöjä. En kuitenkaan tee sitä, koska jossain kohtaa on vain ymmärrettävä antaa periksi. Ja se on ihan hyvä.

--

I was looking for a difference
to separate you two
My heart was crashing onto him
as it once crashed on you

On the night you were last in town
he came to dance, you played
The rhythm warming up my blood
I listened as he swayed

Between the beats, inside the song
wrapped in the music's weight
my brain was working hard and strong
to differentiate

And then I felt it, finally
in the moves of his hips
The dots connected silently
in a million little whips

As I observed his passion and
devoured your devotion:
You will always be the music
but he is the motion

Paikallaan

Saateteksti: Totuus? Olin kännissä ja käytin tähän 15 minuuttia. Tähän on myös melodia, mutten ole musikaalisesti lahjakas.

---

Kitkerää, katkeraa,
katkeransuloista juomaa
On elämäni ollut
tähän asti aina
Olen viettänyt lapsuuteni
pimeissä paikoissa
Ja silti palaan tänne
aina uudestaan

Hilpeää, pirteää
ylpeäniloista bailaa
On iltani ollut
viime aikoina
Olen viettänyt nuoruuteni
pimeissä paikoissa
Mutta tänään etsin täältä
jotain parempaa

Vakavaa, aitoa
ihmistenvälistä aikaa
On päiväni alkanut
vihdoin sarastaa
Olen viettänyt elämäni
näissä paikoissa
Ja tänään tunnen kuinka
kevät odottaa

Merkitys

Saateteksti: Seisoskeltiin eräänä näistä kaunnista kevättalven päivistä Viljan kanssa tupakalla Psychologicumin edessä, ja taivas oli todella hieno. Siinä hiipi mieleen sellainen enteilevä fiilis, etenkin kun syksyllä edessä oleva psykologian siirtyminen lääkikseen ja kognitiotieteen siirtyminen humanistiseen olivat tuoreena mielen päällä. Se on suuri muutos tämän viimeisimmän lukuvuoden aikana muodostuneisiin rutiineihin itselleni, ja vähän pelottavaa aikaa erityisesti kognitiotieteen opiskelijalle. Kirjoitin fiiliksista snapshotin.

--

Siltavuorenpenkereen pitkä varjo lankeaa Merihaan ylle.
Taivaalla lentokoneen tiivistymisjuova alleviivaa juuri syttyneen tähden.
Auringonvalon gradientti lataa tunnelman merkityksellä,
kun jokin juuri tapahtumaisillaan oleva suuri asia enteilee saapumistaan.
Se väreilee tulevaisuuteen aavistuksia kantamastaan taakasta,
jakaen raskauttaan pidemmälle aikavälille keventyäkseen ihmisen kannettavaksi.

Kolmas iteraatio

Saateteksti: On kulunut taas aika kauan siitä kun viimeksi Sain mitään Aikaan, joten dumppaan nyt tämän tänne. Tää oli pätkä jotain tajunnanvirtaa, jota koitin pakottaa muotoon (en onnistunut, kuten näkyy). Henkilökohtaisten reflektioideni pääasiallinen teema alkaneena vuonna on ollut kysymysten esittäminen, erityisesti tutkimus-sellaisten, mutta myös yleisesti prososiaalisena aktiviteettina. Koska kirjoitan pääasiassa typeriä rakkausrunoja, niin tämä on nyt aihepiiriltään vähän sellainen lällynlää-iskureplahomma, vaikka se ei kerätyn datan perusteella ajankohtaista omassa elämässäni olekaan. Nimi ei myöskään viittaa siihen, monesko versio tästä runosta on kyseessä.

--

Vastaisitko minulle,
jos utelisin
elämästäsi

Kertoisitko, kuka olit
mistä tulit ja
miksi juuri tänne

Jos haluaisin tietää
kuka nyt olet
osaisitko vastata

Avaisitko itsesi
ja näyttäisitkö
keneksi tulet

Mitä jos kysyisin
tulisitko häneksi
minun kanssani