lauantai 15. elokuuta 2020

In Love with You

Saateteksti: Opettelin jambista pentametriä. Tavupainot voi olla vielä vähän sinne päin, mutta itse ihan tykkään suorituksestani.

---

We walk along the path for us designed
In our steps the synchrony is not denied
Rhythmically we march a mile, then two
My legs don't hurt, I'm still in love with you

We're laughing over dinner and some wine
And do not seem to recognize the time
We plan so many things we're meant to do
I will be there, I'm still in love with you

The rustling of the bed sheets in the night
Our minds and bodies soaring like in flight
Afterwards we whisper "love you too" and
I lay awake, I'm still in love with you

The jingles of the keys to our domain
Release us from the coldness of the rain
We're caring for a flower that he grew
He's so sweet, yet
I'm still in love with you

perjantai 3. heinäkuuta 2020

2018: Ero

Saateteksti: Vuoden 2018 runojen blogaaminen jatkuu. Tässä eroaiheiset runot, jotka läpäisivät seulan vielä kahden vuoden jälkeen.

---

#128 Emme

En enää koskaan tee sitä
Etkä sinä tuota
Emme enää koskaan yhdessä
Emme ole enää me


#129 For-never-more

Loving you has, in its way
Felt like a fucking chore
It makes me more'n halfway glad
Facing the for-never-more

We went through the motions
Handled emotions properly
Now it's time to separate
The mental property

You can have the land I made
And the flowers in the field
You can have the little town
Where the smith makes his shield

I will take the summer nights
The wine and tender air
I will have your loneliness
This way, it's only fair

Loving you was as much beauty
As its thorns us tore
It makes it, perhaps, easier
Facing the for-never-more


#325 The Habitable Zone

There we stood, in the atmosphere
The narrow zone we can survive in here
In a blink of an eye
The whole of the sky
Exploded, and made us disappear

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

2018: Kamppailu

Saateteksti: Vuonna 2018 asetin itselleni haasteeksi kirjoittaa joka päivä yhden runon. Ja niin kirjoitinkin - laatustandardeja en asettanut, ja jos joku päivä jäi välistä, annoin tietenkin itselleni luvan korvata sen kirjoittamalla jonain muuna päivänä useamman. Ja niinpä kirjoitin 365 runoa vuonna 2018. Julkaisin niitä katseenkestävimpiä kerran kuussa Facebookissa, mutta tänne blogiin niitä ei jotenkin ole päätynyt. Kai niin isoa kasaa on vaikea perkaa.

Tässä kuitenkin vielä kaksi vuotta myöhemmin oman seulani läpi pääsevistä runoista ne kamppailuaiheiset. Numero runon edellä on järjestysnumero.

(Omasta mielestäni #170 on paras.)

--

#91 Entropy
When all the year is December
And every body is a member
After the fight
In the frozen night
We are a glowing ember

As we use beer as a medium
To break away the tedium
As our hearts beat
With the summer's heat
We are liquid helium

#98
Taas leirilauantai
Tuo lukko sattuu, ai
Hikoile silmiini, sempai

#133
Valoo vasten piirtyy
Vartaloni varjo piirtyy
tatamiin

#170
I want to be strong
I want to be young
I want to be brave
And mentally hung

I want to grow old
I want to go frail
I want to experience
Leaving a trail

I want to be fought
I want to be free
I want to be buried
Wearing my gi

#218
Niin nopeasti haipuvat
piirteet pimeään
Huomiseen ja eiliseen
en sijoiltani nää

On olemassa tänään,
vain tämä hetki, nyt
kun valopilkun taakse hukkuu
hahmo selkään kiivennyt


tiistai 13. elokuuta 2019

Oh Summer!

Saateteksti: Jotain on täytynyt kesästä jäädä käteen, ja tänä vuonna se näyttää tältä tietyin taiteellisin vapauksin. Ehkä mä joskus opin valitsemaan aiheeni paremmin, tai ehkä mä olen jo valinnut tämän elämän, enkä voisi mitään muuta elää.

---

O' summer! I wish
Thine warm embrace
Between my arms
And on my face!

O' summer!
Thine fire!

O' summer! Welcome
My poetry
I wish to bestow
My words on thee

O' summer!
Fly higher!

O' summer! Perish!
Thou fool me again
By promising sun
But giving the rain!

O' summer!
O' liar!

perjantai 26. heinäkuuta 2019

(The Next Time) I See You

Saateteksti: Aloin kirjotella tätä joskus Honbun kesäleirin aikaan, ja tavoitteeksi otin lähinnä tavumäärän yhtenäisyyden. En oo täysin tyytyväinen, mut en usko, että mitään on enää tehtävissä, joten here goes.

---

A strange kind of longing
For a mind to reframe
Next time I see you
I won't see you the same

My eyes will be older
And as well will your eyes
Next time I see you
Will I long to despise?

My blood will be fainter
So will your color too
Next time I see you
Will I ache for the blue?

My bonds will've shifted
And my chains have been cut
Next time I see you
Will I see you or not?

tiistai 9. heinäkuuta 2019

My Fucking Didgeridoo

Saateteksti: En viime vuonna julkaissut tässä blogissa yhtään mitään, vaikka kirjoitin yli 365 runoa ja yhden tarinan. Tänäkin vuonna oon kirjoittanut ahkerammin kuin niinä vuosina, kun tätä aktiivisemmin päivitin. Aika siis julkaista jotain. Tämä haki inspiraatiota parhaasta muusastani Johkusta.

---

Sitting at home,
Watching the view
Just playing my fucking
Didgeri-doo

Dog's fetching the shoe
Cat's slinging his poo
I'm playing my fucking
Didgeri-doo

Life is too dull
Lonely its lull
With just my fucking
Didgeri-doo

I'm winking at you
I'm pitching the woo
By playing my fucking
Didgeri-doo

Together at Yule
We shall just chew
And play our fucking
Didgeri-two

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Minä olen (Kotiteollisuus)

Saateteksti: Ei mulla oo mitään sanottavaa tähän. Kotiteollisuus omistaa kaikki oikeudet alkuperäiseen biisiin jne.

---

Joku vaihtaa öisin tiedekuntiemme nimiä,
sisään otetaan lapsia, joiden meemejä emme ymmärrä,
kuka hiippailee pois akatemiamme liepeiltä,
HYY:n jonka kupeet huokuvat nyt ikuista kylmyyttä.
Ja sen mies, Otto, seisoo yksin TRU:ssa,
on munkki pudonnut, sima valuu hikisellä poskella.
Eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt,
on sillä kylmä, kylmä kuten apuraha on.

Chorus:
Mutta minä olen ja elän ja hengitän,
yhtä suurta jumalaa, Intelligenziaa
Sen temppeleinä toimivat kapakat, YO-talot,
luennot, laskarit, seminaarin väliajat.

Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä.
Levinneitä perustutkijoita, räkäisiä kurssiassareita.
Joilta kandidaatit ruinaavat yhden nopan kurssejaan,
jotka poistuvat Oodista, ennen kuin kukaan valmistuu.
Anna minulle sopimus, anna lupaus huomisesta,
lupaa etten yksin jää tähän tutkimusryhmään
Tähän päivään, jossa kaikuvat sikariportaan äänet,
jossa fuksikin kulkee kuolleena etsien gradupaikkaansa.

Chorus

Niin kaunis on putkiaivo,
niin raikas on kahvihuoneen jälkeinen tuoksu!

Kuka täällä komentaa? Ketä täällä totellaan?
Kahta suurta jumalaa, Ottoa ja Jarii,
joiden temppeleinä toimivat Meikku ja Metsätalo,
luennot, laskarit, seminaarin värivalot. (2x)

Chorus

"Hyvä, Jari! Anna palaa!"
(Toi oikeesti kuuluu alkuperäseen biisiin!)