Saateteksti: Noniin, nyt pitäisi alkaa jotain tapahtuakin. Ja valmiit kappaleet sen kun hupenevat, joskin tätä tahtia saan nuo seitsemän seuraavaa postattua ehkä vuoteen 2015 mennessä. Tosin kahden seuraavan jälkeen pitäisi vielä jostain joku täytekappale nykäistä. (To those who are privy: kirjoitin tämän aikanaan ensimmäisen ajan päätyttyä.)
--
Metaforan käsi irtautui Hänen kätensä ympäriltä. Metaforan keho irrottautui Hänen ympäriltään. Hän katseli, kuinka ohut silhuetti muuttui valoa vasten mustaksi, etääntyi ja lopulta katosi kokonaan johonkin kaupungin syliin. Aurinko paistoi kerrostalojen välistä matalalta kiiveten koko ajan korkeammalle niin kovin varmana itsestään ja siitä, että tänäänkin olisi uusi päivä. Oranssi valo sokaisi Hänet hetkeksi ikkunan heijastaessa säteitä Hänen silmiinsä.
Hän laski pitelemänsä peilin käsistään ja kietoi sormensa toistensa ympärille yrittäen uudelleen luoda sen, kuinka Metaforan sormet olivat kerran kietoutuneet Hänen sormiensa ympärille. Yang ja yang. Tai yin ja yin.
Hyytävä tuuli kulki talojen välistä saaden Hänet palelemaan. Hän nousi ja käveli auringon valossa, kunnes oli jälleen yö. Hän käveli myös yön läpi, kunnes oli aamu, ja aamun ja päivän ja illan ja yön läpi käveltyään Hän vihdoin oli kotonaan, kaatui sänkyyn ja vajosi väsyneeseen uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Go on... I dare you.