Saateteksti: Mä en osaa tänään kirjoittaa saatetekstiä. Mut tää oli alun perin ensimmäinen kappale lukua Jaakobin paini.
--
Vanha valtakunta oli sortunut jo vuosisatoja sitten. Jonkin ajanlaskun mukaan se sortuisi vasta muutaman vuoden kuluttua.
- Lineaarinen aika on yliarvostettua.
- Tiedätkö, on välillä vähän häiritsevää, että kommentoit ajatuksiani ennen kuin sanon ne ääneen.
- Tiedätkö, on koko ajan vähän häiritsevää kuulla jonkun toisen ajatukset.
- Tiedätkö, sä olet aivan hirvittävä marttyyri. Lakkaa kiemurtelemasta itsesäälissäsi. Ennen et ollut yhtään noin kyyninen.
- Ennen en ollut elänyt viittätoista elämää ilman, että täytyi koko ajan kuulla joka ikinen päähänpistosi! Tiedätkö, mielesi ei ole yhtään niin jännä ja kiinnostava kuin miltä saat sen jostain syystä kuulostamaan niille, jotka kuulevat sen artikulaatiofiltterin tai tekstinkäsittelyohjelman läpi! Viimeisten sanojen kohdalla Sen ääni kasvoi miltei huudoksi ja Hän kuuli, kuinka Se paiskasi jotain seinään. Hän katsoi vaistomaisesti taakseen. Tietenkin kaikki oli kohdallaan.
- Susta on tullut niin katkera.
- Kenenhän syytä se on?
Hän sulki suunsa. Kiistämätön fakta jälleen.
- Tiedät varmaan ettei tuo puhumisen lopettaminen auttanut mitään.
- Tiedän. Ei siihenkään ole mitenkään helppo tottua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Go on... I dare you.