Saateteksti: Spämmään nyt tämän pois alta että päästään asiaankin joskus. Tämän piti alun perin olla lähinnä lässynlää-filleri, mutta saatuani jonkin käsityksen siitä, mihin tarinaa liikutan, havaitsin, että itse asiassa tämä ja seuraava kappale asettavat myöhemmät kappaleet ihan tietynlaiseen kontekstiin.
--
Hän nojasi taaksepäin tuolissaan ja rusautti rystysiään. Metafora istui Hänen jaloissaan nojaten niitä vasten. Hän laski kätensä alas ja ne alkoivat tehdä hierovia liikkeitä Metaforan jäykillä hartioilla nopeasti rytmittyen soivan musiikin tahtiin. Se oli haikeaa, jopa surullista. Jousisoitinten äänikuviot saivat Hänet näkemään Metaforan kuin instrumenttina, ihmissellona, ja Hän oli sellisti. Hänen kätensä eksyivät hartioilta ja alkoivat tehdä polkuja Metaforan käsille, rinnalle ja kasvoille. Sydämen syke, hengityksen rytmi ja ihon toista ihoa vasten hieroma kitka muodostivat kappaleen toisensa perään. Hän upposi musiikkiinsa ja soitti Metaforasta kauniita, melankolisia säveliä.
Musiikki oli lakannut, mutta Hän istui vielä hereillä. Hämärää huonetta valaisi vain hyvin heikko valo. Hän katseli elegantteja, mustan varjon lailla lakanoita vasten piirtyviä instrumenttinsa piirteitä varmana siitä, ettei koskaan ollut nähnyt kauniimpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Go on... I dare you.