Saateteksti: Spämmitahtia, jotta voisin taas postata sitä mukaa kun kirjoitan. Ettei vain jäisi aikaa editoida ja korjailla ja miettiä vähän tekosiaan. Tässä ei ole edes mitään jännää kirjallista kikkailua. Olen huomannut, että tämä eroaa PLP:stä ainakin siinä, että Se-Hän-dialogien tapahtumaympäristöä kuvaillaan paljon vähemmän. Onko tämä hyvä vai huono? Pitäisikö kuvailla enemmän vai onko näin hyvä? Btw, viimeiset kaksi virkettä - see what I did there? See? See?!
--
- "Kahden ihmisen välinen kohtaaminen on kuin monimutkainen tanssi. Monen asian - kahden halun, tunnelman ja tilaisuuden - on kaikkien osuttava juuri oikeaan hetkeen, samaan hetkeen. Ja kun niin tapahtuu, se on kaunista, se on auringonpimennys; harvinainen luonnonilmiö, jonka olemassaolosta puhutaan hieman hämmästellen, ehkä kauhulla ja pelätenkin, ellei sitä ole itse kokenut. Kahden kehon kietoutuminen toistensa ympärille silkassa himon huumassa, estonsa menettäneinä ja puhtaasta kiimasta voimansa saaden on voimakkaimpia kokemuksia, joihin ihminen saattaa pienen elämänsä aikana ajautua."
- Aika hirveää romantisointia. Kyllä kai sä tiedät ettei tuollaista ole olemassakaan, Se kommentoi Hänen viimeisintä yritystään olla romanttinen kirjailija.
- Totta kai, mutta ei lukija sitä välttämättä tiedä.
- Tyhmä lukija ei tiedä.
- Tai ehkä lukija haluaakin uppoutua johonkin kuvitteelliseen tunnelmaan?
- Lukiessaan fiktiota? Höpö höpö.
- Mistä lähtien sä olet ollut sarkastinen?
- Entä jos olenkin ollut sarkastinen aina, ja kaikki, mitä olen sanonut, on ollut sarkasmia?
- Sitten et ole ymmärtänyt sarkasmin ideaa.
- Mistä lähtien sinä olet ollut töykeä?
Hän otti liuskan kirjoituskoneestaan, huokaisi ja toivoi, että jonain päivänä itse kokisi sen, mistä oli juuri niin täydellisen tekotaiteellisesti kirjoittanut. Kappale oli ehkä huono, mutta Hän oli silti osittain tyytyväinen, että oli kirjoittanut sen - olihan se saanut aikaan jos ei positiivisen niin ainakin positiivisemman keskustelun Sen kanssa kuin pitkään aikaan. Mutta se oli luultavasti ohimenevää. Paperi mytistyi nyrkissä nopeasti palloksi ja lensi päin paperikoria, siihen osuminen tai osumatta jääminen jääden ikuiseksi arvoitukseksi jälkipolville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Go on... I dare you.