Saateteksti: Ah, mutta ehkäpä tykkäänkin omien runojeni analysoinnista saatetekstissä? Mutta se on kuitenkin sitten vain selittelyä. Omasta mielestäni tämä voi päästä jo creepy-spektrille, koska tykkään liioitellusti korostaa yksittäisiä kauniita ajatuksia, mutta your mileage may vary. Yritän lanseerata tällaista uutta suuntausta kuin naiivi yliteatraalisuus, jonka peruspohja on se epärealistinen romanttinen kuva, joka nuorilla runoilijoilla on runoilijoiden traagisesta elämästä ja ajatusmaailmasta.
Otsikossa ei ole järkeä ei kun siis tämä on sitä liibalaabarunoutta nyt. Alkaa iskeä paineet kun on rassannut tätä jo pari viikkoa. Älkää sit kritisoiko kun tää on mun oma keksimä runo jonka kirjotin ku se kuvasti mun sisimpii tunteit! P. S. Mittaa en näemmä osaa vieläkään käyttää. Deal with it.
--
What a strange creature
lies before my eyes!
Elegant in thought,
delicate in form;
seems nearly royal
in this light.
Came out of nowhere,
appearing gentle,
almost seductive,
novel likeness;
my own resemblance
in disguise.
Its architecture
like a cathedral
arching under skies,
now filling my time,
its fiendish patterns
thoughts of mine.
What a strange creature
lies before my eyes!
Takes my breath away
with its light.
Luulen että etsimäsi sana on 'pateettinen'.
VastaaPoista