Harmaa

Aurinko nousee takanasi
ja laskee,
ja nousee taas niin nopeasti.
Hämärän valon hetki kehystää kaiken,
mitä ympärilläsi tapahtuu,
kun kirkkaudessa ei näe
ja pimeässä ei kuule.
Tunnit tiivistyvät katajanmarjaviinan väriseksi minuutiksi.

Sinä aamuyön olento.

A Coward's Night Out

Saateteksti: Koska tämä on vähän samalla tavalla sekä englanniksi että tiukahkossa riimimuotissa, olkoon tämä samaa sarjaa edellisen runoni kanssa. Luulen, että rytmi on tällä kertaa hieman intuitiivisempi. En ole täysin tyytyväinen, mutta harvoinpa olen muutenkaan.

Kiitos impostorille yhdestä riimisanasta!

---

I saw you the other day,
you were on your merry way.
I kept my hands at bay
as you passed me by an inch.

The sun was setting behind the roofs
of buildings, which I perused
with a keen eye on the reflecting, smooth
mirror of their steel.

I was thinking, if I'd see you again,
would I find the courage then
to get over this predicament
and just kiss you on the mouth.

As I was staring to the space
trying to find the mental place
to look straight at your face
and ask you only this:

"What would be like the euphoria
that would fill the criteria
to form with you the Shakespearean
beast with two backs?

Let us dance in synchrony,
our voices form a cacophony,
our bodies ache in agony
of lust yet unfulfilled.

I would be wild, then get tame,
moaning to your ear your name
as would come the end of the game
of two lovers lost in time."

This was as far as I got
when I felt my face turn hot
as I had hoped, but expected not
to see you here again.

I smiled, gave a nod polite,
my courage washed up in blight.
I let out a heavy sigh
as I never said a word.

Internet-yhteyden ollessa poikki

Saateteksti: Omaelämäkerrallinen pieni novelli turhautumisesta ja selviytymisestä. Ei välttämättä siinä järjestyksessä.

---

Internet-yhteyden ollessa poikki yön hiljaisina tunteina sitä alkaa miettiä, miten se vituttaisi vähemmän.

Kaapeliyhteyteni on temppuillut enemmän tai vähemmän heti sen avaamisesta alkaen. Kuukausien ajan, aina yhteyden mennessä poikki, ravasin turhautuneena ympäri kämppää vähän väliä tarkistaen, olisiko yhteysvalo jo syttynyt palamaan, ja soitellen asiakaspalveluun vikailmoituksia. Kun minulle viimein, eräiden pitkäaikaisten yhteysongelmien alkaessa, kerrottiin, mitä taajuuksia täällä kannattaa yrittää kaapelimodeemiinsa pakottaa, sain viimein käsiini jotain, minkä tekeminen vaikutti siltä, että yritin tehdä asialle jotain. Sen sijaan, että olisin vain apaattisesti, surullisesti, anovasti, ja sitten vihaisesti tuijottanut modeemiani ja huutanut välillä "TOIMI, SAATANA!", saatoin näpytellä muutaman numeron Tuner controlleriin ja katsoa, vaikuttaako se mitään.

On tunnustettu tosiasia, että ahdistavan asian ahdistavuus helpottaa, jos voi kokea tekevänsä sille jotain. Eihän se taajuuden pakottaminen tietenkään mitään auta, jos vika sijaitsee palveluntarjoajan päässä. Mutta se tuntuu siltä, kuin tekisi jotain. Bias on niin vahva, että se helpottaa oloa. Ei tosin kamalan pitkään, mikäli lukujen näpyttely ei auta koskaan. Sitten kun yhteys joskus alkaakin toimia, vaikka sattumalta, numerorunkkaussession jälkeen, vahvistusharha pitää huolen, että tämä luetaan toimivaksi tekniikaksi ongelman korjaamiseen.

Tämä sama pätee ihan kaikkialla ja ihan kaikkeen. Kun pelaat onnenpeliä ja teet jonkin taikauskoisen eleen tai tempun ryydittääksesi onnea toimimaan omaksi eduksesi, universumin sattuman skaaloja kallistumaan sinun suuntaasi, useammin kuin ei se ei toimi. Mutta sitten kun se toimii, hihkut riemusta ja uskot, että uskomuksesi piti paikkansa ja pieni rituaalisi oli se asia, joka sai toivomasi lopputuloksen tapahtumaan.

Edes tietoisuus sattuman luonteesta ja taikauskojen toimimattomuudesta ei auta. Aivokemialliset motivaatio- ja palkitsemismekanismimme ovat niin voimakkaita, dopamiinin ja serotoniinin valta niin vaatteista riisuva, että ainoastaan rangaistusehdollistamisella saa pakotettua pois positiivisen kokemuksen, joka liittyy oman tekemisen ja halutun lopputuloksen syntymisen yhteyteen. Se on arvokas taito; ilman sitä lajimme ei olisi selvinnyt - ja luultavasti ne yksilöt, joilla tuota palkintojärjestelmää ei ole ollut, ovat kuolleet pois luonnonvalinnan myötä.

Ilmiö on universaali, se esiintyy kaikilla ihmisillä. Syyn ja seurauksen korrelaation aiheuttamasta illusorisesta kausaatiosta syntyvä bias, tai harha, on niin voimakas, että sen voi rikkoa ainoastaan todella vahva voima. Ja tänä iltana minä olen löytänyt sen.

Elisa.

A Poet's Night Out

Saateteksti: Kirjoitin puhtaaksi yhtä runoa, mutta huomasin, että alkuperäisen idean päälle rakentamani rakenne ei toiminut. Niinpä eristin tämän uuden idean omaksi runokseen, mutta huomasin pian, että olin jälleen karannut rakenteesta liian kauas, joten tein kolmannen. Tämä taitaa olla joko kolmas tai neljäs siinä ketjussa, riippuen siitä, lasketaanko epäonnistuneet sivupolut, jotka hylkäsin.

En kamalan usein kirjoita tarinarunoja, mutta tämä nyt jotenkin vain tuli. Toivon, että se viihdyttää. Henkilökohtaisesti pidän enemmän lopusta kuin alusta. Tämän rytmiä tuntuu olevan vaikea löytää, koska se ei aina ole intuitiivinen ja lausuntaa joutuu vähän venyttämään, mutta valitettavasti tämä ei ole videoblogi.

---

I want to tell you a story
a tale of woe and whim.
It will be starring you and me
so let us just begin.

It starts at a local restaurant,
the one you like the best.
As you go there often
I am there as your guest.

After that we go for drinks
at some fancy place.
You buy a round, I buy a round
to keep up with your pace.

You talk about your manly deeds.
Are you trying to impress?
I talk about my poetry,
you tell me I'm a mess.

We are laughing when we walk,
but the air is getting thin.
Shortly comes your doorstep,
where you invite me in.

You pour a glass and pretend to care
what I heard about a local store.
I pretend I don't want you to
pound me like a whore.

Finally, the game is over,
your kiss is not a peck.
I unbutton, your hands wander,
and I bend my neck.

The next part is censored
for the sake of my own name.
But I can tell you this much:
in a dirty way, you came.

Afterwards, we only lie
entangled, naked, bare.
I bite your ear, you brush my hair,
and I tell you that I care.

The next day, when I tell my friends
they will be calling it abuse.
I know it was a one night stand
but a poet needs a muse.