Muusikko

Saateteksi: Kirjoitettu, kun maassa ei vielä ollut lunta. Eräs kaunis muusani olisi kovasti halunnut, että eräs runo olisi kirjoitettu hänestä. Kyllä minä sinustakin olen kirjoittanut, esimerkiksi tämän. Nimi on sanaleikki.

--

Olen esteetikko.
Ihailen kauneuttasi.
Olet klassinen jousisoitin käsieni alla,
olet sello.
Sormeni kulkevat pinnallasi hivellen ilmoille musiikkia
ei korville,
mutta aisteilleni,
jotka maailman kovan otteen turruttamina
nyt sinusta
löytävät, minkä kanssa resonoida.

H. I. N. T. T. A. R. I.

Saateteksti: Tässäpä jotain, mitä kirjoitin joskus syksyllä, mutten viitsinyt julkaista. Nyt kuitenkin muistin että mitä varten tätä eräänä päivänä kännissä korjailin ja hihittelin. Jos joku muistaa F.A.G.G.O.T.in, niin varmaan tajuu miksi. 8D Sen akronyymiä ei kukaan ratkaissut, koska tehtävähän on lähtökohtaisesti mahdoton jos ei huijaa katsomalla sitä runotiedostostani, mutta tarjoan oluen sille, joka saa tämän oikein.

--

Kesä loppui.
Universaali sinä-passiivi
soi korvissani.
Tuuli hyyti maiseman, puhalsi kunnaiden yli,
allani maailma oli kaunis,
ja kuva, jonka näin,
puhui kesästä
aina vain haipuvana,
savuna ilmassa,
kylminä laineina lammikon pinnalla,
aaltoina kiven reitillä,
aatteina, unina, kaukana.

Alusten lähdettyä

Saateteksti: Hauduttelin tätä Intelligenzian Heureka-ekskursiosta asti ja eilen sain paperille. En ole varma, välittyykö koko homma ilman pohjustusta mielenmaisemaani, joten ajatellaanpa nyt yhdessä sellaista maailmanloppuskenaariota, jossa ihmiskunta pakenee auringon laajenemista suurilla avaruusaluksilla toiseen aurinkokuntaan. Koska ihmiskunta on sentimentaalinen, se maalaa entisen kotiplaneettansa sen viime hetkien ajaksi aatoksilla positiivisesta tulevaisuudesta; radiokanavat jätetään soittamaan toiveikasta musiikkia, televisiokanavilta tulee inspirationaalisia puheita ja katujen mainostaulut esittävät ihmisten vuosia sitten tulevaisuuteen jättämiä viestejä.

Idea ei ole uniikki, tiedän, mutta nämä söpöt muusani tähän olivat kyllä sen verran söpöjä, että ketä väliä. Runo ei oo myöskään kauheen hyvä, mutta halusin tehdä sen. t. ahdistelija-Lieto

--

Kaupunkien palaessa,
sulaessa liekkimereen
hylättyjen kotien,
asuntojen, kerrostalojen,
yrittäjien liikkeiden
suurilla valotauluilla
viesti tulevaisuuteen;
rakastavaisten suudelma.

Disforia Fantastica

Saateteksti: Otsikko tällä kertaa huonoa italiaa. Viikkojen sotkemisen jälkeen lienee viimein aika julkaista pari näistä siedettävimmistä. Objektiivisuuteni kuoli.

--

Kiedottuna ihoa myöten yö ylleni,
hopealla koristellut käteni
purppuraiset samettinauhat sitoen ne yhteen.

Kapuloitu suuni omaehtoisesti metaforilla,
vastakkaisesti vaatetettu kehoni
ei pääse pakoon mielensä kvalioiden sisälle.

Dissosiaation lasiset seinät nyrkkejäni vasten,
jamais vun valossa näyttäytyy ympäristöni,
sokaistun ja heittäytyy varjo keskelle.

Mulkkujen kuningas

Saateteksti: Viistoista minuuttia Paintilla.

--

Pitäisi olla luova.
Pitäisi, että voisin näyttää niille
muille luoville,
että minäkin pystyn johonkin!
Oma narsistinen rakkauteni
ei riitä enää taiteeni egolle,
vaan ulkoinen palvonta, ah,
se se vasta olisi jotain!

"Kumartakaa!
Olen teidän kuninkaanne!
Odotatte sanojani
kuin taivaalta putoavaa mannaa!
Vain minä kykenen ilmaisemaan,
mitä te haluatte tuntea sisällänne!"

Suuruudenhullun päiväunen kaiku haipuu.
Pitäisi olla luova.
Piirtelen sen sijaan peniksiä.
Olen Jumala.
Jokaisen teokseni luon
omaksi kuvakseni,
ja olenhan karsea mulkku.

A Teen Gothic Love Letter

Saateteksti: Olen alkanut antaa runoilleni itsedissaavia otsikoita, mutta tämä kyllä nyt ansaitsee sen, koska käytetty muun muassa sanoja "disease" ja "darkness". Mut joskus täytyy leikkiä mitalla, ja oon sitä paitsi istunut tämän päällä viikkotolkulla ennen kuin tänään päätin että vitut ja tein valmiiksi. Pee äs, joskus runotkin on ihan vaan fiktiota eivätkä välttämättä ihan suoria reflektioita kirjoitushetken tunne-elämästäni (elikkä en osannut kommunikoida mitallisessa runossa mitä halusin), vaikka onkin aika teiniangstinen olo ollutkin tässä hetken (mikä varmaan reflektoituu aika hyvin siinä, ettei osaa kommunikoida mitallisessa runossa, mitä haluaisi. Metaaaaa, määään).

--

I glanced at your darkness
and found it appealing
and thought of it as my home.
I glanced at your darkness
and found it revealing
something about my own.

You saw my reflection
and found it appalling
and fought it like a disease.
You saw my reflection
and found it recalling
something about your own.

Addict

Haiku

It took half an hour
to erase a distraction
made for peace of mind,

a medicine, which
when overconcentrated
turned into poison.

Addiction

My red world,
hue turned green.
Vision blurred
for a while
sweet relief
from routine.

My world,
the hue turned back to red.
The distraction loses its novelty,
a structure loses simplicity,
a pressuring need taking over the visual field -
addiction prevails.

Temporary Setback

With distance grew the pressure lesser.
A warm, fuzzy, and familiar feeling
washed over to take its place,
being in all its predictability
sudden, and welcome.

A sight,
still new, even though less so now,
a sudden punch to the liver,
not welcome.
I utter:
"A temporary setback",
as it fades.

Metaphorant

The color of the grass behind my sunset sky eyes feels like pressure that has a corporeal form, black and shiny and bending to give way to everything I try to push against it to make it break, and I marvel in the face of this puzzle, until it bores me to my bone, to my silver bones that are shiny too but will not bend, and which yearn again to face another silver bone so shiny it reflects an image almost perfect in detail, mocking our four dimensions of bone and flesh and blood and skin, and to stand against it thus forming an infinity.