Saateteksti: Totuus? Olin kännissä ja käytin tähän 15 minuuttia. Tähän on myös melodia, mutten ole musikaalisesti lahjakas.
---
Kitkerää, katkeraa,
katkeransuloista juomaa
On elämäni ollut
tähän asti aina
Olen viettänyt lapsuuteni
pimeissä paikoissa
Ja silti palaan tänne
aina uudestaan
Hilpeää, pirteää
ylpeäniloista bailaa
On iltani ollut
viime aikoina
Olen viettänyt nuoruuteni
pimeissä paikoissa
Mutta tänään etsin täältä
jotain parempaa
Vakavaa, aitoa
ihmistenvälistä aikaa
On päiväni alkanut
vihdoin sarastaa
Olen viettänyt elämäni
näissä paikoissa
Ja tänään tunnen kuinka
kevät odottaa
tiistai 28. maaliskuuta 2017
sunnuntai 26. helmikuuta 2017
Merkitys
Saateteksti: Seisoskeltiin eräänä näistä kaunnista kevättalven päivistä Viljan kanssa tupakalla Psychologicumin edessä, ja taivas oli todella hieno. Siinä hiipi mieleen sellainen enteilevä fiilis, etenkin kun syksyllä edessä oleva psykologian siirtyminen lääkikseen ja kognitiotieteen siirtyminen humanistiseen olivat tuoreena mielen päällä. Se on suuri muutos tämän viimeisimmän lukuvuoden aikana muodostuneisiin rutiineihin itselleni, ja vähän pelottavaa aikaa erityisesti kognitiotieteen opiskelijalle. Kirjoitin fiiliksista snapshotin.
--
Siltavuorenpenkereen pitkä varjo lankeaa Merihaan ylle.
Taivaalla lentokoneen tiivistymisjuova alleviivaa juuri syttyneen tähden.
Auringonvalon gradientti lataa tunnelman merkityksellä,
kun jokin juuri tapahtumaisillaan oleva suuri asia enteilee saapumistaan.
Se väreilee tulevaisuuteen aavistuksia kantamastaan taakasta,
jakaen raskauttaan pidemmälle aikavälille keventyäkseen ihmisen kannettavaksi.
--
Siltavuorenpenkereen pitkä varjo lankeaa Merihaan ylle.
Taivaalla lentokoneen tiivistymisjuova alleviivaa juuri syttyneen tähden.
Auringonvalon gradientti lataa tunnelman merkityksellä,
kun jokin juuri tapahtumaisillaan oleva suuri asia enteilee saapumistaan.
Se väreilee tulevaisuuteen aavistuksia kantamastaan taakasta,
jakaen raskauttaan pidemmälle aikavälille keventyäkseen ihmisen kannettavaksi.
tiistai 7. helmikuuta 2017
Kolmas iteraatio
Saateteksti: On kulunut taas aika kauan siitä kun viimeksi Sain mitään Aikaan, joten dumppaan nyt tämän tänne. Tää oli pätkä jotain tajunnanvirtaa, jota koitin pakottaa muotoon (en onnistunut, kuten näkyy). Henkilökohtaisten reflektioideni pääasiallinen teema alkaneena vuonna on ollut kysymysten esittäminen, erityisesti tutkimus-sellaisten, mutta myös yleisesti prososiaalisena aktiviteettina. Koska kirjoitan pääasiassa typeriä rakkausrunoja, niin tämä on nyt aihepiiriltään vähän sellainen lällynlää-iskureplahomma, vaikka se ei kerätyn datan perusteella ajankohtaista omassa elämässäni olekaan. Nimi ei myöskään viittaa siihen, monesko versio tästä runosta on kyseessä.
--
Vastaisitko minulle,
jos utelisin
elämästäsi
Kertoisitko, kuka olit
mistä tulit ja
miksi juuri tänne
Jos haluaisin tietää
kuka nyt olet
osaisitko vastata
Avaisitko itsesi
ja näyttäisitkö
keneksi tulet
Mitä jos kysyisin
tulisitko häneksi
minun kanssani
--
Vastaisitko minulle,
jos utelisin
elämästäsi
Kertoisitko, kuka olit
mistä tulit ja
miksi juuri tänne
Jos haluaisin tietää
kuka nyt olet
osaisitko vastata
Avaisitko itsesi
ja näyttäisitkö
keneksi tulet
Mitä jos kysyisin
tulisitko häneksi
minun kanssani
sunnuntai 16. lokakuuta 2016
Ylpeydestä
Saateteksti: Kirjoittelin tämän kesällä, ja koska muutoksia ei ole tullut mieleen, ajattelin laittaa sen esille. Oon havainnut, että mun runoit usein koittaa vain vangita itselleni jonkin hetken, joka herätti tunteita tai mielikuvia. En tiedä siitä, saako ne sitten muissa aikan muistoja vastaavista hetkistä vai ei, mutta näin pöytälaatikkoartistina se lienee samantekevää. Nauttikoon ketkä nauttii!
--
Aurinkohatun lierin liepeestä
hennosti kiinni pitäen
tuulenpuuskaa vastaan
piirtyy hahmo taivasta vasten
Kesämekko kätkee
lumoavan valheelliset ääriviivat
Nauraessaan voin vain kuvitella
viinilasi kädessään hänet
auringonlaskua vasten
Miten voi olla niin
että sama muoto vuosisatojen ajan
eri hahmoihin piiloutuen
lumoitsee kirjoittamaan
miltei identtisiä säkeitä itsestään
--
Aurinkohatun lierin liepeestä
hennosti kiinni pitäen
tuulenpuuskaa vastaan
piirtyy hahmo taivasta vasten
Kesämekko kätkee
lumoavan valheelliset ääriviivat
Nauraessaan voin vain kuvitella
viinilasi kädessään hänet
auringonlaskua vasten
Miten voi olla niin
että sama muoto vuosisatojen ajan
eri hahmoihin piiloutuen
lumoitsee kirjoittamaan
miltei identtisiä säkeitä itsestään
lauantai 26. maaliskuuta 2016
Hole in Reality (Working title)
Foreword: Not ready, just need to show some peeps so I can get any feedback!
---
I was laying on my bed, awake, staring at the ceiling. My mind was wandering from my negligible knowledge of physics to my vast knowledge of programming to my somewhat adequate understandings of biology. I was trying to create a mix that would make me understand why we think. What is the meaning of consciousness? Why does it seem to benefit a species to be able to communicate abstract concepts to other members of the species? Sure it makes building space shuttles easier, but before that, there are many steps that could be seen as having very little need for more communication. Hunting can be done using only simple hand signals, stories can be exchanged in a dance, and socialising can be done by picking ticks from the other monkey's back.
I was thinking these things, and somehow I wandered on to the essence of our reality. I guess I thought the wrong thoughts or something, because the next thing I knew was that I had torn a hole into space-time. I could see all the little things going on around me, behind walls, in other homes. I saw the "code", so to speak. I could zoom in to the loops of the forces of nature and to the routines of single lifes. It was amazing and mind-blowing, and I was sure I had went insane.
Because there is nothing as interesting to a person than himself - I know, I checked, it's written right there in our class definition - I soon found my own representation in this sea of code, that I found I could navigate in four dimensions. It was tough trying to get a hang of moving in time, when I'm not accustomed to moving in time in any other way than forwards, at the speed of one second per second. But once I found my code, I of course examined it. I found out I had a high chance of giving life to a baby girl - or several, would there ever be women willing to procreate with me enough times. I also had a very low chance of pancreatic cancer, which was nice to know. I would start balding at age 35. My heart would give out at 96, were I to live that long. All that information made me hungry - which I checked from my active code.
Next I checked my fridge - the physical one - and was unimpressed by the noodles and the cucumber I had there. But hey, I had just opened a portal to our reality's source code. If this wasn't the time to test if I was having a psychotic breakdown or a truly divine moment, what would be? So I searched for sandwiches in the code. It was hard to try to find something so specific, and I soon settled on a steak. A nice T-bone steak taken from just the right part of a cow - or, in this case, from the fridge of a local restaurant. It took some tries, but I managed to move the object of the steak from the fridge to the plate in front of me. A whole, bloody, cold steak suddenly just existed in front of my face, laying on the plate like it had always been there.
The steak was raw, of course, but it was really a trivial problem to change its molecular consistency from raw to medium cooked. I enjoyed my ill-gotten steak with milk and without much thought to if it was really that ill-gotten or not.
*
During the next weeks I learned to use the code to my advantage. I also learned that other people couldn't see it. For me, it appeared like a ripple in water was exposing a part of the ocean floor, so I could see the sand and the little creepers living there going about their business, not caring that air was getting where air was not supposed to get. For the other people it appeared like I was crossing my eyes very weirdly at inappropriate moments. I learned to value privacy.
I stopped paying for food. I started learning about cooking, so I wouldn't have to steal from patrons of the restaurants in France to get a decent crème brûlée - I could just steal the ingredients and assemble it in front of me. Once I had mastered that, the thought of copies occurred to me, and I ate my last meal of stolen ingredients in shame.
Whatever I needed, whatever I wanted, I could have it. It was amusing to be able to have any clothes I wanted, any furniture I wanted, any meal I wanted - but the human body desires the flesh of another human. So I looked into the little lines of script that make people attracted to other people. It was more complex than I had thought. I didn't want to manipulate the people I already knew, in case I screwed them up somehow - I was tampering with people's genetic expressions, after all. So I went to a night club and did my magic.
First I just used the code to see if someone was interested in me or not. As is so common in night clubs, none of the ladies that I had my eye on had their eye on me. My next logical step was to change that. Once it worked, I fully embraced the reality, which was now the one where I had all the control. Whatever I wanted to do, the women wanted me to do to them. Whatever I wanted them to do to me, they just discovered their lifelong earning to do just that. When I didn't want them anymore, they instantly felt the same.
*
I kept myself busy for a whole year. I had absolutely everything I wanted. I didn't have to exercise to be fit. I didn't have to cook to be fed. Nobody questioned anything I said or did, since no matter what happened - what I made happen - to them the 'why' was blatantly obvious. I had become God, and I was bored.
Then I woke up one morning, and when I opened the portal to the code, there was a message in plain English.
TAKE A CAR TO THE LOVERS' EDGE
The Lovers' Edge was a known cuddling spot in the mountains just outside of town. I had witnessed the sunset there many times, never twice with the same woman. In the midst of my remembering the serenity of the place, a creeping feeling caught up to me. I had not felt that way in a long, long time, so it took a moment to search for the right words. I was scared.
This void, this code of the reality, had enabled me to do as I wished for so long I had stopped questioning my right to use it. I had started to believe that I had found a loophole to take advantage of - that no one was watching me, judging me, keeping a tab on my actions. Now the evidence to the contrary was staring me in the eye in big, bold letters. What were I to do?
Obviously my curiosity wanted me to go. But since curiosity is a very peculiar animal, it also asked: What would happen, if I didn't go? Would the message still be there tomorrow? Would something happen? Would I lose access to the code and never be able to hear why, because I missed my chance?
I stayed home from work - of course, my boss thought, today's the seminar in Minnesota - to ponder on the message's implications. When the sun was starting to set I had come to the conclusion that I had to go.
I sat in my car, which was, at this point, a very nice car from the '70s. I turned on the radio to ease my nerves and headed for the Lovers' Edge. I got there just as the sun was setting behind the treeline. When I turned off the engine the music from the radio stopped and I started hearing cicadas. I was so tense my insides were turning inside out - figuratively, I at least wanted to think. As I took a deep breath, I stepped out of my car. The warm and welcoming air caressed my face and my body. I closed the door behind me and started to walk towards the edge.
---
I was laying on my bed, awake, staring at the ceiling. My mind was wandering from my negligible knowledge of physics to my vast knowledge of programming to my somewhat adequate understandings of biology. I was trying to create a mix that would make me understand why we think. What is the meaning of consciousness? Why does it seem to benefit a species to be able to communicate abstract concepts to other members of the species? Sure it makes building space shuttles easier, but before that, there are many steps that could be seen as having very little need for more communication. Hunting can be done using only simple hand signals, stories can be exchanged in a dance, and socialising can be done by picking ticks from the other monkey's back.
I was thinking these things, and somehow I wandered on to the essence of our reality. I guess I thought the wrong thoughts or something, because the next thing I knew was that I had torn a hole into space-time. I could see all the little things going on around me, behind walls, in other homes. I saw the "code", so to speak. I could zoom in to the loops of the forces of nature and to the routines of single lifes. It was amazing and mind-blowing, and I was sure I had went insane.
Because there is nothing as interesting to a person than himself - I know, I checked, it's written right there in our class definition - I soon found my own representation in this sea of code, that I found I could navigate in four dimensions. It was tough trying to get a hang of moving in time, when I'm not accustomed to moving in time in any other way than forwards, at the speed of one second per second. But once I found my code, I of course examined it. I found out I had a high chance of giving life to a baby girl - or several, would there ever be women willing to procreate with me enough times. I also had a very low chance of pancreatic cancer, which was nice to know. I would start balding at age 35. My heart would give out at 96, were I to live that long. All that information made me hungry - which I checked from my active code.
Next I checked my fridge - the physical one - and was unimpressed by the noodles and the cucumber I had there. But hey, I had just opened a portal to our reality's source code. If this wasn't the time to test if I was having a psychotic breakdown or a truly divine moment, what would be? So I searched for sandwiches in the code. It was hard to try to find something so specific, and I soon settled on a steak. A nice T-bone steak taken from just the right part of a cow - or, in this case, from the fridge of a local restaurant. It took some tries, but I managed to move the object of the steak from the fridge to the plate in front of me. A whole, bloody, cold steak suddenly just existed in front of my face, laying on the plate like it had always been there.
The steak was raw, of course, but it was really a trivial problem to change its molecular consistency from raw to medium cooked. I enjoyed my ill-gotten steak with milk and without much thought to if it was really that ill-gotten or not.
*
During the next weeks I learned to use the code to my advantage. I also learned that other people couldn't see it. For me, it appeared like a ripple in water was exposing a part of the ocean floor, so I could see the sand and the little creepers living there going about their business, not caring that air was getting where air was not supposed to get. For the other people it appeared like I was crossing my eyes very weirdly at inappropriate moments. I learned to value privacy.
I stopped paying for food. I started learning about cooking, so I wouldn't have to steal from patrons of the restaurants in France to get a decent crème brûlée - I could just steal the ingredients and assemble it in front of me. Once I had mastered that, the thought of copies occurred to me, and I ate my last meal of stolen ingredients in shame.
Whatever I needed, whatever I wanted, I could have it. It was amusing to be able to have any clothes I wanted, any furniture I wanted, any meal I wanted - but the human body desires the flesh of another human. So I looked into the little lines of script that make people attracted to other people. It was more complex than I had thought. I didn't want to manipulate the people I already knew, in case I screwed them up somehow - I was tampering with people's genetic expressions, after all. So I went to a night club and did my magic.
First I just used the code to see if someone was interested in me or not. As is so common in night clubs, none of the ladies that I had my eye on had their eye on me. My next logical step was to change that. Once it worked, I fully embraced the reality, which was now the one where I had all the control. Whatever I wanted to do, the women wanted me to do to them. Whatever I wanted them to do to me, they just discovered their lifelong earning to do just that. When I didn't want them anymore, they instantly felt the same.
*
I kept myself busy for a whole year. I had absolutely everything I wanted. I didn't have to exercise to be fit. I didn't have to cook to be fed. Nobody questioned anything I said or did, since no matter what happened - what I made happen - to them the 'why' was blatantly obvious. I had become God, and I was bored.
Then I woke up one morning, and when I opened the portal to the code, there was a message in plain English.
TAKE A CAR TO THE LOVERS' EDGE
The Lovers' Edge was a known cuddling spot in the mountains just outside of town. I had witnessed the sunset there many times, never twice with the same woman. In the midst of my remembering the serenity of the place, a creeping feeling caught up to me. I had not felt that way in a long, long time, so it took a moment to search for the right words. I was scared.
This void, this code of the reality, had enabled me to do as I wished for so long I had stopped questioning my right to use it. I had started to believe that I had found a loophole to take advantage of - that no one was watching me, judging me, keeping a tab on my actions. Now the evidence to the contrary was staring me in the eye in big, bold letters. What were I to do?
Obviously my curiosity wanted me to go. But since curiosity is a very peculiar animal, it also asked: What would happen, if I didn't go? Would the message still be there tomorrow? Would something happen? Would I lose access to the code and never be able to hear why, because I missed my chance?
I stayed home from work - of course, my boss thought, today's the seminar in Minnesota - to ponder on the message's implications. When the sun was starting to set I had come to the conclusion that I had to go.
I sat in my car, which was, at this point, a very nice car from the '70s. I turned on the radio to ease my nerves and headed for the Lovers' Edge. I got there just as the sun was setting behind the treeline. When I turned off the engine the music from the radio stopped and I started hearing cicadas. I was so tense my insides were turning inside out - figuratively, I at least wanted to think. As I took a deep breath, I stepped out of my car. The warm and welcoming air caressed my face and my body. I closed the door behind me and started to walk towards the edge.
torstai 19. marraskuuta 2015
Kognitiolauluja vanhojen iltaan
Saateteksti: Tässäpä tällanen megadump, jos joku haluaa toivoa konnarilauluja saunassa. Tässä on tosiaan vain mun tekemiä lyriikoita, jotkin ENNENJULKAISEMATTOMIA zomg omfg.
Biisilista:
Ikkunakonnari
Kuningaskonna
Känninen konnari
Siltavuorenpenkereellä
Suuri ja mahtava Intelligenzia
Tiedemies
Pikkuaivoposteljooni
--
Ikkunakonnari
(Ikkunaprinsessa)
Naisiin ei voi pieni konnari luottaa,
ne suuren ikävän pikkuaivoihin tuottaa.
Mut koodiaan, tuijottaa, kai käpistellä illoin saa,
sieltä katsoo prinsessa unelmain.
Kruununhakaa, Kruununhakaa, Kruununhakaa konnari katsoo vain.
Ohjelmista kaunein minkä tiedän,
myös pitkät muuttujat prinsessallani siedän.
Syntax on moitteeton, hyvä myös koko kirjaston.
Ruudun takaa konnari katsoo vain.
Open Source, Open Source, Open Source kuinka sua palvonkaan.
Open Source, Open Source, Open Source kuinka sua palvonkaan.
Kerran illalla ikkunaa taas testaan
vaan äijä toinen prinsessan heitti beetaan.
Hän peitti pään ja peitti muun, sen päivitti versioon maksettuun.
Ruudun takaa bottini toinen vei.
Kruununhakaan, Kruununhakaan, Kruununhakaan bottini toinen vei.
Kruununhakaan, Kruununhakaan, Kruununhakaan bottini toinen vei.
Toinen vei, toinen vei, toinen vei, toinen vei, toinen vei.
Kuningaskonna
(Kuningaskobra)
On piilossa Käyttiksen
Suojassa humanistien
Valtakunta viimeinen
Kognitiotieteiden
Vain Penkere tuntee sen
Illan tullen tutkimaan
Konnat saapuu aivojaan
Penkereellä kimaltelee kuu
Konna vuoden ännännen
Argumentoi huojuen
Vastateesi siitä kumoutuu
Niin piilossa Helsingin
Hypoteesista tietenkin
Alkaa väitös hiljainen
kognitiotieteiden
Vain penkere kuulee sen
Kun gradunsa kultaisen
Konnista vuoden jo ännännen
Toimistolle palauttaa
Apurahaa konna saa
On aika nyt tullut sen
Mentorina fuksien
Konna vuoden ännännen
Nähnyt on myös Jussin vaimonkin
Mutta byrokratia
Voittanut on asian
Murenee jo paradigmakin
On konnien kuninkaan
Aika nyt luopua nopistaan
Konna vuoden ännännen
Tanssii kauas kadoten
Työelämä tappaa sen
Illan tullen tutkimaan
Konnat saapuu aivojaan
Penkereellä kimaltelee kuu
Konna vuoden ännännen
Argumentoi huojuen
Helsingistä soitto kantautuu
Niin piilossa Krunikan
Tohtorinteesistä Talolan
Alkaa väitös hiljainen
kognitiotieteiden
Vain konnarit kuulee sen
Känninen konnari
(Rafaelin enkeli)
Halki tuhannen hämärän kontekstin
Neiti tanssii konnarin askelin
Mulla yllä on Oidipus-kompleksi
Sain sen jouluna vaimolta lahjaksi
Tämä ironia silmää kirvelee
Kehys katoaa Koch kun yskäisee
Anna minulle muistiinpanosi
Ole minulle känninen konnari
Psykot kuiskivat kahvihuoneestaan
Ujo konna ei sinne katsokaan
Ne sirosti dataansa mallintaa
Otto neuvoi että plagioida ei saa
Kurkku kipeänä viitoskerrokseen
Esko käski mennä Python-kurssilleen
Anna minulle muistiinpanosi
Ole minulle känninen konnari
Fuksit hinaavat kohmeisin sormin logiikkaa aivoonsa
Kuka kertoisi niille että näkö on takaraivossa
Viime yö veti koodiksi tämän maan ja se maa on Matlabii mustanaan
Aaveraajoja homunculuksiin
Gliasoluja tukikudoksiin
Kvaleja vielä kvaliain jälkeenkin
EEG:llä käyrää aivoihin
Kuka sanoi että oskillaatio
Olen kevyt kuin Nagelin lepakko
Anna minulle muistiinpanosi
Ole minulle känninen konnari
Abstrahointia aamupöydässä
Mies tarvitsee tekoälyä
Kumpi voittaa, sooma vai aksoni
Kysyy minulta töissä tohtori
Mikä minä olen sille vastaamaan
Multa tentti jäi kesken aikanaan
Anna minulle muistiinpanosi
Ole minulle känninen konnari
Fuksit hinaavat kohmeisin sormin logiikkaa aivoonsa
Kuka kertoisi niille että näkö on takaraivossa
Viime yö veti koodiksi tämän maan ja se maa on Matlabii mustanaan
Anna minulle muistiinpanosi,
Ole minulle känninen konnari (6 x)
Siltavuorenpenkereellä
(Täällä pohjantähden alla)
Siltavuorenpenkereellä Python-tehtäviä teen mä
Katson kauas kaukaisuuteen, kaiken koodaan uudestaan.
Siltavuorenpenkereellä näyttö täyttyy sinisellä
siitä hermoromahduksen minä itselleni saan.
::Ja viitoskerroksessa: "missä kahvii, missä vessa"
Ja vain viitoskerroksessa itken vuokses kyyneleen.::
Siltavuorenpenkereellä murheita on koodaajalla,
täällä dedis kuumoittava on myös heti huomenna.
Siltavuorenpenkereellä mitä ihmettä ees teen mä,
Otolta kinuumalla lisäaikaa tehtäviin
::Ja viitoskerroksessa: "missä kahvii, missä vessa"
Ja vain viitoskerroksessa itken vuokses kyyneleen.::
Suuri ja mahtava Intelligenzia
(Suuri ja mahtava Neuvostoliitto)
Oi suuri ja mahtava Intelligenzia
sun synnytti valtava Kompleksi
Sun luonut on konnarein yhteinen tahto,
sun mahtis on säilyvä aikojen taa.
Kuoro:
Oi suuri ainejärjestö,
sun kunniaasi kaiuttaa
konnarein ystävyys murtumaton.
Sun lippuasi seuraten aivokuvantamisihminen
tietoisuutemme tutkiva on
2. Niin suuri on PJ
Hän kirkasti tiemme,
kun Rexiin me astuimme sitseiltä yön.
Ja VPJ:n johdolla
juhlassa, työssä
me kasvoimme kuntoon kognition.
Kuoro:
Oi suuri ainejärjestö,
sun kunniaasi kaiuttaa
konnarein ystävyys murtumaton.
Sun lippuasi seuraten Nobelisti-ihminen
viidesti Ruotsissa kiittävä on
3. Me darrassa nostimme gradumme maasta,
kuin myrsky me käymme jo valmistumaan.
Nyt maistereiks' puolesta konnarifuksien
ja eestä sun kunnias, Intellia!
Kuoro:
Oi suuri ainejärjestö,
sun kunniaasi kaiuttaa
konnarein ystävyys murtumaton.
Sun lippuasi seuraten kognitioihminen
historian kirjoihin astuva on.
Oi suuri ja mahtava Intelligenzia
sun synnytti valtava Kompleksi
Tiedemies
(Pelimies)
Na-na-na-naa-na-na-nan-nan-naa...
Tästä kurssista ei saa noppia
Na-na-na-naa-na-na-nan-nan-naa...
Tästä kurssista ei saa noppia
Teen mitä vaan, väitöskirjan, HOPSin, logiikkaa
Jos niin mä saan sinut valmistumaan
Teen sulle sen proseminaarin vanhanaikaisen
Oon tiedemies hyvin looginen
Tahdon algebraa (algebraa)
voin sen mallintaa (mallintaa)
Saanko ehdottaa (ehdottaa)
iltaa ruotsiksi?
Tule niin vien sinut Otolle
ja Oliviaan jatkoille
siitä Rexiin ja saatille
tästä kurssista ei saa noppia
Na-na-naa-na-na-nan-nan-naa...
Tästä kurssista ei saa noppia
On joku muu, joka tilastoihin kompastuu
Oon tiedemies, lähden uuteen nousuun
Muut väsähtää, venyy laskareihin tunnit nää
Vain yksi jää silloin iskemään
(kertsi)
Tänä iltana olen voittaja,
data on vahvaa kun tiede on heikkoa
Vielä puuttuu tutkijaseminaari,
mut tänä iltana olen maisteri
Tänä iltana aion toimia,
pääni sisäisen elimeni voimina
Ihanaa Foni ja ihanaa Kompleksi,
tänä iltana juhlii konnari
(kertsi)
Pikkuaivoposteljooni
(Pikkupoika posteljooni)
Minä olen kognitiotiedemies, ja tiedemies, ja tiedemies,
ja minä olen kognitiotiedemies ja kiertelen ympäri kampusta.
Minäpä se teen ne hypoteesit muut, ja teesit ja muut, ja teesit ja muut.
Minäpä se teen ne hypoteesit ja muut, ja generatiiviset kielioppipuut.
Eikä mua ilahduta mikkään muu, ei mikkään muu, ei mikkään muu,
eikä mua ilahduta mikkään muu kuin symbolisysteemihypoteesi.
Biisilista:
Ikkunakonnari
Kuningaskonna
Känninen konnari
Siltavuorenpenkereellä
Suuri ja mahtava Intelligenzia
Tiedemies
Pikkuaivoposteljooni
--
Ikkunakonnari
(Ikkunaprinsessa)
Naisiin ei voi pieni konnari luottaa,
ne suuren ikävän pikkuaivoihin tuottaa.
Mut koodiaan, tuijottaa, kai käpistellä illoin saa,
sieltä katsoo prinsessa unelmain.
Kruununhakaa, Kruununhakaa, Kruununhakaa konnari katsoo vain.
Ohjelmista kaunein minkä tiedän,
myös pitkät muuttujat prinsessallani siedän.
Syntax on moitteeton, hyvä myös koko kirjaston.
Ruudun takaa konnari katsoo vain.
Open Source, Open Source, Open Source kuinka sua palvonkaan.
Open Source, Open Source, Open Source kuinka sua palvonkaan.
Kerran illalla ikkunaa taas testaan
vaan äijä toinen prinsessan heitti beetaan.
Hän peitti pään ja peitti muun, sen päivitti versioon maksettuun.
Ruudun takaa bottini toinen vei.
Kruununhakaan, Kruununhakaan, Kruununhakaan bottini toinen vei.
Kruununhakaan, Kruununhakaan, Kruununhakaan bottini toinen vei.
Toinen vei, toinen vei, toinen vei, toinen vei, toinen vei.
Kuningaskonna
(Kuningaskobra)
On piilossa Käyttiksen
Suojassa humanistien
Valtakunta viimeinen
Kognitiotieteiden
Vain Penkere tuntee sen
Illan tullen tutkimaan
Konnat saapuu aivojaan
Penkereellä kimaltelee kuu
Konna vuoden ännännen
Argumentoi huojuen
Vastateesi siitä kumoutuu
Niin piilossa Helsingin
Hypoteesista tietenkin
Alkaa väitös hiljainen
kognitiotieteiden
Vain penkere kuulee sen
Kun gradunsa kultaisen
Konnista vuoden jo ännännen
Toimistolle palauttaa
Apurahaa konna saa
On aika nyt tullut sen
Mentorina fuksien
Konna vuoden ännännen
Nähnyt on myös Jussin vaimonkin
Mutta byrokratia
Voittanut on asian
Murenee jo paradigmakin
On konnien kuninkaan
Aika nyt luopua nopistaan
Konna vuoden ännännen
Tanssii kauas kadoten
Työelämä tappaa sen
Illan tullen tutkimaan
Konnat saapuu aivojaan
Penkereellä kimaltelee kuu
Konna vuoden ännännen
Argumentoi huojuen
Helsingistä soitto kantautuu
Niin piilossa Krunikan
Tohtorinteesistä Talolan
Alkaa väitös hiljainen
kognitiotieteiden
Vain konnarit kuulee sen
Känninen konnari
(Rafaelin enkeli)
Halki tuhannen hämärän kontekstin
Neiti tanssii konnarin askelin
Mulla yllä on Oidipus-kompleksi
Sain sen jouluna vaimolta lahjaksi
Tämä ironia silmää kirvelee
Kehys katoaa Koch kun yskäisee
Anna minulle muistiinpanosi
Ole minulle känninen konnari
Psykot kuiskivat kahvihuoneestaan
Ujo konna ei sinne katsokaan
Ne sirosti dataansa mallintaa
Otto neuvoi että plagioida ei saa
Kurkku kipeänä viitoskerrokseen
Esko käski mennä Python-kurssilleen
Anna minulle muistiinpanosi
Ole minulle känninen konnari
Fuksit hinaavat kohmeisin sormin logiikkaa aivoonsa
Kuka kertoisi niille että näkö on takaraivossa
Viime yö veti koodiksi tämän maan ja se maa on Matlabii mustanaan
Aaveraajoja homunculuksiin
Gliasoluja tukikudoksiin
Kvaleja vielä kvaliain jälkeenkin
EEG:llä käyrää aivoihin
Kuka sanoi että oskillaatio
Olen kevyt kuin Nagelin lepakko
Anna minulle muistiinpanosi
Ole minulle känninen konnari
Abstrahointia aamupöydässä
Mies tarvitsee tekoälyä
Kumpi voittaa, sooma vai aksoni
Kysyy minulta töissä tohtori
Mikä minä olen sille vastaamaan
Multa tentti jäi kesken aikanaan
Anna minulle muistiinpanosi
Ole minulle känninen konnari
Fuksit hinaavat kohmeisin sormin logiikkaa aivoonsa
Kuka kertoisi niille että näkö on takaraivossa
Viime yö veti koodiksi tämän maan ja se maa on Matlabii mustanaan
Anna minulle muistiinpanosi,
Ole minulle känninen konnari (6 x)
Siltavuorenpenkereellä
(Täällä pohjantähden alla)
Siltavuorenpenkereellä Python-tehtäviä teen mä
Katson kauas kaukaisuuteen, kaiken koodaan uudestaan.
Siltavuorenpenkereellä näyttö täyttyy sinisellä
siitä hermoromahduksen minä itselleni saan.
::Ja viitoskerroksessa: "missä kahvii, missä vessa"
Ja vain viitoskerroksessa itken vuokses kyyneleen.::
Siltavuorenpenkereellä murheita on koodaajalla,
täällä dedis kuumoittava on myös heti huomenna.
Siltavuorenpenkereellä mitä ihmettä ees teen mä,
Otolta kinuumalla lisäaikaa tehtäviin
::Ja viitoskerroksessa: "missä kahvii, missä vessa"
Ja vain viitoskerroksessa itken vuokses kyyneleen.::
Suuri ja mahtava Intelligenzia
(Suuri ja mahtava Neuvostoliitto)
Oi suuri ja mahtava Intelligenzia
sun synnytti valtava Kompleksi
Sun luonut on konnarein yhteinen tahto,
sun mahtis on säilyvä aikojen taa.
Kuoro:
Oi suuri ainejärjestö,
sun kunniaasi kaiuttaa
konnarein ystävyys murtumaton.
Sun lippuasi seuraten aivokuvantamisihminen
tietoisuutemme tutkiva on
2. Niin suuri on PJ
Hän kirkasti tiemme,
kun Rexiin me astuimme sitseiltä yön.
Ja VPJ:n johdolla
juhlassa, työssä
me kasvoimme kuntoon kognition.
Kuoro:
Oi suuri ainejärjestö,
sun kunniaasi kaiuttaa
konnarein ystävyys murtumaton.
Sun lippuasi seuraten Nobelisti-ihminen
viidesti Ruotsissa kiittävä on
3. Me darrassa nostimme gradumme maasta,
kuin myrsky me käymme jo valmistumaan.
Nyt maistereiks' puolesta konnarifuksien
ja eestä sun kunnias, Intellia!
Kuoro:
Oi suuri ainejärjestö,
sun kunniaasi kaiuttaa
konnarein ystävyys murtumaton.
Sun lippuasi seuraten kognitioihminen
historian kirjoihin astuva on.
Oi suuri ja mahtava Intelligenzia
sun synnytti valtava Kompleksi
Tiedemies
(Pelimies)
Na-na-na-naa-na-na-nan-nan-naa...
Tästä kurssista ei saa noppia
Na-na-na-naa-na-na-nan-nan-naa...
Tästä kurssista ei saa noppia
Teen mitä vaan, väitöskirjan, HOPSin, logiikkaa
Jos niin mä saan sinut valmistumaan
Teen sulle sen proseminaarin vanhanaikaisen
Oon tiedemies hyvin looginen
Tahdon algebraa (algebraa)
voin sen mallintaa (mallintaa)
Saanko ehdottaa (ehdottaa)
iltaa ruotsiksi?
Tule niin vien sinut Otolle
ja Oliviaan jatkoille
siitä Rexiin ja saatille
tästä kurssista ei saa noppia
Na-na-naa-na-na-nan-nan-naa...
Tästä kurssista ei saa noppia
On joku muu, joka tilastoihin kompastuu
Oon tiedemies, lähden uuteen nousuun
Muut väsähtää, venyy laskareihin tunnit nää
Vain yksi jää silloin iskemään
(kertsi)
Tänä iltana olen voittaja,
data on vahvaa kun tiede on heikkoa
Vielä puuttuu tutkijaseminaari,
mut tänä iltana olen maisteri
Tänä iltana aion toimia,
pääni sisäisen elimeni voimina
Ihanaa Foni ja ihanaa Kompleksi,
tänä iltana juhlii konnari
(kertsi)
Pikkuaivoposteljooni
(Pikkupoika posteljooni)
Minä olen kognitiotiedemies, ja tiedemies, ja tiedemies,
ja minä olen kognitiotiedemies ja kiertelen ympäri kampusta.
Minäpä se teen ne hypoteesit muut, ja teesit ja muut, ja teesit ja muut.
Minäpä se teen ne hypoteesit ja muut, ja generatiiviset kielioppipuut.
Eikä mua ilahduta mikkään muu, ei mikkään muu, ei mikkään muu,
eikä mua ilahduta mikkään muu kuin symbolisysteemihypoteesi.
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Tapamme tavata
Saateteksti: Kirjoitin, en editoinut, sainpahan jotain aikaan. Löysin rantein.
--
Tietoisuuksien kohtaaminen
kylmänä syysiltana
kun olet runkannut scatille
ja olen lukenut koko päivän
koska ystäväsi haastoi
koska minun oli pakko
Uuden oppiminen
energiajuomahöyryissä
kun olet eristäytynyt maailmasta
ja olen nukkunut liikaa
koska sinun oli pakko
koska olin juonut liikaa
Valemuistojen toisiaan täydentävä dialogi
savuisessa huoneessa
kun olen yksinäinen
ja olet yksinäinen
--
Tietoisuuksien kohtaaminen
kylmänä syysiltana
kun olet runkannut scatille
ja olen lukenut koko päivän
koska ystäväsi haastoi
koska minun oli pakko
Uuden oppiminen
energiajuomahöyryissä
kun olet eristäytynyt maailmasta
ja olen nukkunut liikaa
koska sinun oli pakko
koska olin juonut liikaa
Valemuistojen toisiaan täydentävä dialogi
savuisessa huoneessa
kun olen yksinäinen
ja olet yksinäinen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)